Puolimatkassa

En ole vähään aikaan kirjoitellut oikein mitään, koska tuntuu, ettei ole tapahtunut mitään kummempia, että olisi kirjoittamisen arvoista. :) Kiva kuitenkin huomata, että monet kyselee miksen ole kirjoittanut blogia, ja että koska tulee seuraava merkintä.

Puoliväli melkein takana. Reilun viikon päästä täsmälleen puolivälisä, ja tuntuu ihan hurjalta. Lentomatka tänne on vieläkin niin elävänä mielessä, että tuntuu kuin se olisi eilen. Toisaalta kun muistelee sitä, koska olen viimeksi päässyt istumaan omalla sohvallani, siitä tuntuu olevan ikuisuus. Niin paljon kuin tykkäänkin olla täällä, niin täytyy tunnustaa, että tuossa silmien edessä olevalla seinätaululla on kokoajan lappu, jossa lukee kuinka monta viikkoa jäljellä. Kyllä sitä taitaa siis olla kotiinkin vähän ikävä. ;)

Viikko sitten pääsimme vihdoinkin matkustamaan Pittsburgin ulkopuolelle. Paragualaiset tytöt kysyivät minua ja Saraa mukaan jopliniin shoppailureissulle, ja tietysti suostuimme, vaikka varoitusaika olikin noin 5minuuttia. Nopeasti juostiin asuntolalle, tarrattiin tärkeimmät tavarat mukaan (lompakko, kännykkä, kamera) ja eikun menoksi. Meille oli kerrottu jo monelta taholta, että Joplinin kauppakeskus on todella pieni, ja siellä ei ole kuin ihan muutama kauppa.
Ajomatka Jopliniin oli mielenkiintoinen. Moottoritielle liityimme suht pieneltä tieltä liikennevaloista, joten kiihdyttäminen tuntui hurjalta (mutta tasaiselta, koska täällähän lähes kaikki autot ovat automaattivaihteilla). Välillä tuntui ihan epätodelliselta, kun kuusikaistaisella moottoritiellä olikin yhtäkkiä suojatie. Kysyinkin kuskilta, joka oli amerikkalainen Sarah, että kolaroiko porukka paljon täällä autoillaa. Ei kuulemma kolaroi. "Except for when it snows, then everyone crashes!" :D hehe. 
Kun saavuimme ostoskeskukseen, en ollut uskoa silmiäni. Joplinin "pikkuinen" ostoskeskus olikin aivan sikamaisen kokoinen superrakennus, joka sai Keskisen 
kyläkaupan näyttämään hiirenkakalta. En tiedä olenko Suomessa koskaan nähnyt noin isoa 
kauppakeskusta, ja täällä se tosiaan oli paikallisten mielestä "pieni". Odotan suht innolla New 
Yorkiin pääsemistä, siellä kun saattaa olla vähnä isommassa mittasuhteessa ostoskeskukset.
Olimme ostoksille viisi tuntia ja kiersimme Saran kanssa ostoskeskuksesta noin neljäsosan. Kauppoja oli joka lähtöön, ja mikä parasta: kaikissa kaupoissa oli kevätalennukset. Löysinkin melkoisen määrän kivoja vaatteita, enkä edes uskaltanut katsella kenkiä, siinä olisi kulunut vaikka koko päivä. Päivän päätteeksi minulla ja Saralla oli leveät hymyt kasvoilla ja molemmat oli sitä mieltä, että se oli paras päivä täällä tähän mennessä.
Kun söimme ostoskeskuksessa, tuli taas ilmi se, miksi usalaiset ovat hiukan tukevampia. Pikaruoka on todella halpaa, ja sitä on kaikkea laatua. Kuten Forumin alakerrassa on, Joplinissakin oli monen monta ravintolatiskiä yhdessä aulassa ja keskellä ruokailupöydät, jossa kaikkien ravintoloiden asiakkaat saivat syödä. Minä ja Sara söimme kiinalaista (ihan SAIRAAN hyvää appelsiinikanaa), Sarah söi kanatortillan, Sumahia söi Calzonen ja Gabi söi hamppariaterian. Mun ja Saran annoksiin sisältyi juoma, joka oli pienin koko. Myyjä kysyi minulta haluanko isomman juoman, ja aluksi mietinkin sen ottamista, kun juon aika paljon samalla kun syön. Kuitenkin, kun näin sen pienimmän juoman koon, päätin tyytyä siihen. Olihan se kuitenkin 0,9litraa. :D Riitti minulle ja jäi ylikin.



(syömässä Joplinissa: Gabriela, Sumahia, Sarah, Sara)


Tämä seuraava viikko on kaikilla tosi kiireinen, koska on Midterm. Lukukauden puoliväli joten lähes kaikki opettajat pitävät kokeita, esitelmiä, palautuspäiviä nyt ennen pring breakia. Ollaankin Saran, Paulan ja Georgian kanssa oltu koko tämä viikk ( ja varmasti myös ensi viikko) tosi paljon vain huoneissamme tekemässä tehtäviä ja esseitä ja välillä kirjastossa lukemassa tentteihin. Tosi paljon tekemistä, mutta onneksi viikon päästä päästään New Yorkiin ja silloin ei ole yhtään kouluhuolia.

Eilen kuitenkin päätettiin pitää taukoa opiskelusta ja mennä International Food and Culture tapahtumaan. Sinne oli eri maiden vaihtarit tehneet perinteisiä ruokia ja tuoneet joitain koruja/huiveja yms pieniä esineitä myytäväksi. Yhden lipun sai 50sentillä (Suomen rahassa noin 0,35€) ja useimmat ruokamaistiaiset sai tuolla yhdellä lipulla. Maisteltiinkin kaikkia mahdollisia ruokia, vaikka osa näytti niin hassulta, että teki mieli jättää väliin. Useimmilla pisteillä oli kuitenkin joku tuttu tai ystävä, joka pyytämällä pyysi maistamaan heidän ruokaansa. Pitihän sitä sitten olla kohtelias ja maistaa kaikkea. Itse maistoin ruokaa Paraguaysta, Kiinasta, Koreasta, Saudi-Arabiasta, Malesiasta, Intiasta ja natiivi-Amerikkalaista. Hyvää oli, vaikka joukossa oli muutama juttu, joiden kohdalla piti vääntää tekohymy kasvoille, koittaa olla oksentamatta, ja saada suustaan "Mmmmm, it's good." Yksi tälläinen oli kiinalainen ylläri. Kämppishän on Kiinasta, joten oli periaatteessa pakotettukin  maistamaan niiden ruokia. Tykkään kiinalaisesta ruoasta tosi paljon, mutta kun Penny (kämppis) antoi käteen pienen 
mukin täynnä jotain suklaapuuron näköistä, jossa oli jäähileitä, täytyy tunnustaa että odotukset 
eivät olleet korkealla. Penny vaatimalla vaati, että maistan heidän "jäätelöä" heti, joten kulautin 
suht pienen kulauksen tuota hassua suklaapuuroa kurkustani alas. Voi kamaluuksien kamaluus 
miten vaikeata oli nielaista tuo hirvitys. Se maistui ihan järkyttävältä, enkä ole ikinä maistanut 
mitään vastaavaa.  Se maistui pavuilta, jotka oli soseutettu, lisätty maitoa ja sokeria ja jäähilettä. 
Ja kuten jälkeenpäin kuulinkin,  se oli juuri ja täsmälleen tehty niin. Punaiset pavut ovat yksi 
suosituimmista jäkiruoka-aineksista Kiinassa, joten tämä on heidän surta herkkua. Ja he myivät sitä minulle nimellä jäätelö. 
(Those evil little people.) Suurin osa ruoista oli kuitenkin todella hyvää. Parasta oli ehkä Saudi-arabialainen kana, jossa oli kanelia (hassun kuuloista, mutta herkkua!) ja intialainen sekasörsselipata. Aluksi katsoin, kun mies teki minun annostani ja pisti mausteita vain ihan lusikanpäällisen. Ajattelin, että mies kuvittelee minun olevan joku hienohelma, joka ei ole koskaan 
maistanut muuta kuin pehmeää pullamössöä, mutta todellisuudessahan rakastan mausteita. Mies
 samalla kertoi, että mausteet olivat Intialaisia, joten hiukan vahvempia kuin normaalisti mausteet 
ovat. "Niin vissiin!" olivat ajatukseni, kun kuulin tuon lauseen, mutta kun maistoin annostani, 
meinasin juosta palolaitokselle, sillä suuni oli tulessa. Mies tosiaan tiesi mistä puhui, olen kuitenkin 
melko tottunut mausteisiin. 
Ilta oli todella hauska ja esityksiäkin tuolla tapahtumassa oli. Yksi lemppareistani oli Paragualainen "pullotanssi", jossa laitetaan pullo pään päälle ja tanssitaan niinkuin pullo olisi liimattu päähän. Yksi näyttävimmistä oli myös kiinalaisten taistelulajien esittely. Tyttö pisti mukin päänä
 päälle ja sen päälle omenan ja poika hyppäsi takaperin jonkun kung-fu potkun ja osui täsmälleen omenaan rikkoen sen. Sen jälkeen he tekivät jonkun tee-taistelu tanssin, jossa aina yhden erän voittaja sai pienen kupin teetä. Vitsailimmekin kavereiden 
kanssa, että seuraavaksi kun joku haluaa teetä, niin eikun taistelemaan kung-fu lailla, että onko ansainnut teen vai ei. 

(Kiinalaisten taistelulajien näytöksestä)



Lauantaina tulimme takaisin asuntolalle kahdeksalta, ja vietimme hurjan villin illan; istuimme kaikki neljä tietokoneidemme ääressä tekemässä esseitä, esitelmiä ja tutkimuksia ensi viikkoa varten. Onhan se vähän laimeata olla Usassa ja viettää lauantai-ilta opiskellessa, mutta päätimme, että suoritamme koulun ihan sika hyvin nyt ennen spring breakia ja siellä sitten otamme kaiken ilon irti, kun on hyvä mieli koulusta. Itsellä ainakin on nimittäin tulossa melko hyvät arvosanat jokaisesta kurssista, ja haluaisin pitää ne arvosanat lukukauden loppuun asti. Sitäpaitsi pidämme välillä aina taukoja, jolloin höpsöttelemme ja juttelemme hauskoja. Se on yksi hyvä puoli asuntolassa asumisessa. Voin kipittää Saran ja Paulan ovelle (joka on kymmenen  metrin päässä) turkoosissa jääkarhupyjamassani ja pinkeissä HelloKitty-tohveleissani ilman meikkiä ja ennen kaikkea ilman mitään takkeja, kenkiä yms.

Nyt menenkin takaisin jatkamaan lukemista, koska ensi viikolla on tenttejä, eseitä palautettavana, esitelmiä ja kotitehtäviä. Lopuksi vielä kuvia siitä, mihin meidän opiskelu välillä täällä lipsahtaa. Pitäähän sitä saada vastapainoa fiksulle opiskelulle ;).

(Sara on koukussa messengeriin)


(Janiina ei vaan jaksa lukea enää)


(Georgia... noo, en tiedä miksi hän puki nuo päälleen)


(Paula on koukussa skypeen)
...