Ystävällisiä ihmisiä ja outoja asioita

Kiva, kun kirjoittelette kommentteja, on tosi kiva lukea lyhyitäkin kuulumisia kaikilta. Ikävä on kova, mutta täältä en lähde ennen toukokuun loppupuolta, vaikka kuinka itkettäisi. :)

Kolme viikkoa koulua takana. Ihan mieletön määrä uusia tuttavuuksia tullut näinkin lyhyessä ajassa. Melkein kaikki parhaimmat kaverit on muita vaihtareita, mutta vastoin aikaisempia "varoituksia" siitä, että Usalaiset eivät ystävysty helposti muunmaalaisten kanssa, olen saanut myös paikallisia kavereita. Tunneilla olenkin järkyttänyt monia ihmisiä, kun olen sanonut olevani Suomesta. En kuitenkaan kauhean paljoa eroa tästä Usalaisesta massasta ulkonäöltäni, eikä aksenttikaan taida olla ihan perussuomalainen mikahäkkinen-lausumistyyli, koska monet epäilevät, että olen jostain Koillis-Usasta. Onkin ollut hauska nähdä muiden ilmeitä, kun he alkavat miettiä missä Suomi on. No, Suomi sentään on ihan eri mantereella ja maanosassa, paras tähän mennessä kuultu juttu on se, että joku kysyi Meksikolaiselta pojalta missä on Meksiko. "You know, the country right under the USA?" "Aahh, okay, I think we know it by the name South America." Hekoheko, ei mitään maantietovisailijoita nämä täkäläiset. ;) Kiinnostus Suomeen on ollut kyllä yllättävää. Puhekurssilla meillä oli tehtävänä mennä luokan eteen yksitellen ja muut saivat kysyä kaikkea mahdollista edessä olevalta tärisevältä raukkaparalta. Kun minun vuoroni tuli, joku kysyi mistä olen ja johan alkoi käsiä nousemaan. "Mitä hullua teette Suomessa?" "Minkälaista on suomalainen kotiruoka?" "Onko teillä lunta Suomessa?" Kun koitin selittää avantouintia heille, ei kukaan meinannut uskoa. Opettaja oli kuitenkin seuraavaksi tunniksi kattonut youtubesta videopätkän nimeltä Ice swimming, ja sanoi, että suomalaiset on hulluja. (maybe, but we're not the ones choosing Bush to be our president. ;) 

Ihmiset täällä on kyllä tosi ystävällisiä. Yksikin opettaja tarjoutui viemään minut Jopliniin 
shoppailemaan joskus, jos haluan. Perään hän lisäsi, että hän todella tarkoittaa tätä, eikä vain 
sano. Aluksi ihmettelin, että miksi hän oikein vakuutteli, että tarkoittaa sitä, mutta muutaman 
päivän kuluttua ymmärsin. Monet usalaiset ovat ihan yltiöpäisen ystävällisiä. Walmartissakin yksi vanha mummeli kysyi minulta missä on naamarasvat, ja loppuun lisäsiä sanan "honey". Kun olin opastanut hänet oikealle hyllylle, hän toivotti hyvät päivänjatkot ja loppuun taas lisäsi "love you, sweetheart!" Okeiokei, tiedän että olen aika ulospäinsuuntaunut ja tutustun uusiin ihmisiin helposti, mutta Slow down, granny! ;) Bussissa edessäoleva nainen tutustui vieressä istuvaan mieheen, ja kun kerran maisemat eivät ole mitkään maailman kiinnostavimmat, päätin kääntää korvataajuuteni päivän saippuasarjaan ja kuunnella edessäolevien keskustelua. He juttelivat niitä näitä, eivätkä selvästi olleet koskaan aikaisemmin tavanneet. He juttelivat työstä, lapsista, vapaa-ajasta ja kaikesta mistä ehtivät jutella 30minuutissa. Muutama minuutti ennen bussin pysähtymistä nainen ehdotti miehelle, josko tämä tulisi joskus katsomaan hänen lapsiaan ja uusia huonekalujaan (joista hän oli juuri paapattanut muuten edelliset 10minuuttia). Mies oli tosi innostuneen kuuloinen ja kehuskeli sitä, kuinka kohtelias nainen oli. he eivät kuitenkaan missään vaiheessa vaihtaneet minkäänlaisia tietoja toisistaan, eivät edes nimiä. Kun mies hyppäsi bussista, nainen huuteli perään vielä, että olisi tosi mukava, jos mies tulisi joskus käymään. Se on kuulemma täkäläisten tapa, että pyydellään sinne sun tänne ja lupaillaan vaikka mitä, muttei tehdä minkäännäköistä elettäkään siihen suuntaan, että tätä tarkoitettaisiin tosissaan. Ihmiset siis saattavat kutsua ihmisiä vierailulle, ja jos joku oikeasti joskus ottaa tämän kutsuna, se on tylyä, koska ei kutsuja pidä ottaa vakavissaan kuulemma. :D Ihme tyyppejä!

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan en yhden suomalaisen pojan tupareissa. Hän muutti omakotitaloon, jonka vuokran hän jakaa yhden saksalaisen pojan kanssa. Se onkin täällä ihan supersuosittua - vuokrata omakotitalo opiskelijaporukalla. Täällä ei olekaan lähes ollenkaan kerrostaloja, vain nämä opiskelija-asuntolat ovat poikkeus. Tupareissa oli mukavaa, mitä nyt sain puolustella suomalaisten käytöstä melkoisen 
paljon. Tupareidenpitäjä herra oli nimittäin sellaisessa laitamyötäisessä, että seinät meinasivat 
olla tiellä, kun hän koitti kävellä paikasta a paikkaan b. Monet vieraat kyselivätkin minulta, että 
ovatko kaikki suomalaiset miehet samanlaisia (as in juovat tullakseen juovuksiin), sillä lähes kaikki 
muut vieraat nappailivat juotavaa erittäin hitaaseen tahtiin ja nauttivat seurasta ja tanssimisesta. 
Sain kyllä puolustella suomalaisia miehiä olan takaa, ja parhaana esimerkkinä käytinkin omaa iskää ja Joonasta, koska heitä en saa hävetä koskaan. Lopulta tekikin 
vain mieli sanoa, että kaikki on saaneet väärän kuvan, ja että tupariherra on oikeasti Ruotsista ;).
Seuraavana iltana menimme baariin ja tilasimme Saran kanssa normaalikokoiset margaritat. 
Kuten on sanottu, usassa kaikki on isompaa, olisihan se pitänyt muistaa. Saimme eteemme kaksi 
aivan sikajättimäistä lasia piripintaan täytettynä, ja maksoimme niistä yhteensä 5euroa. Juotavaa 
niissä oli noin litra per lasi. Siinä sitten lipittelimme muutaman tunnin yhtä drinkkiä ja muut naureskelivat, kun kysyivät haluammeko jotain lisää baaritiskiltä. Ilta tuli siis halvaksi.

(Tupareissa vaihtareita)


(minä, Sara ja drinkit)


(Marian synttäreiltä)




Täällä on törmännyt muutamiin asioihin, jotka pistävät nauramaan. Kuten monet tietävät, täällä tosiaan on kaikkialla varoituksia kaikesta mahdollisesta. Olen kuullut jopa urbaanilegendan, että mikroaaltouuneissa olisi varoitus, ettei sillä saisi kuivata kissaa. Halusin tarkistaa tämän, joten walmartissa menin mikro-osastolle, ja ylläriylläri, mikron taka-kannessä luki, ettei sisälle saisi laittaa eläimiä. Hauskin löytö samaisella kauppareissulla oli suklaapatukka, jonka kääreessä luki "remove wrapper before eating". REALLY? ;) Haluaisin tietää tarinan tuonkin tekstin takaa, koska ihan varmasti se on tullut siihen jostain syystä. Joku neropatti on mennyt haukkaamaan suklaata käärepaperit päällä ja nostanut syytteen tehdasta vastaan, koska häntä ei ollu varoitettu. Kävelin tässä yksi päivä kaupasta kotiinpäin ja liikennevalot hauskuuttivat minua. Suomessahan liikennevalot ovat yleensä siinä kohtaa, mihin pitää pysähtyä. No, täälläpä ei. Liikennevalot olivat liittymän jälkeen ja liittymää ennen oli kyltti, jossa sanottiin, että siihen pitää pysähtyä, jos valo on punainen. Jotenkin tuntuu, että niin moni asia tehdään täällä vaikeamman kautta.

(liikennevalojen nerokkuus)


Starbucksissa käytiin eilen Saran kanssa. Jos haluaa pikaiselle kahville mennä, niin Starbucks ei ole paras vaihtoehto- valinnanvaraa on jopa melkein liikaa! Ja kaikista hauskinta on se, että he ovat saaneet tehtyä jopa kahvista kaloripommin. Otat kahvin, jossa on kermaa, sokeria, suklaahippuja, kermavaahtoa, 
suklaarouhetta, toffeeseerappia, kanelia ja tomusokeria. That's not coffee, that's dessert. Itse 
maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni kahvia, jossa oli maitoa seassa. Ihan hyväähän se oli, 
mutta pitäydyn mustassa kahvissa. Olihan se kuitenkin pakko käydä katsastamassa minkälainen 
on Starbucks, kun siitä kuitenkin puhutaan niin monessa elokuvassa ja sarjassa. 

(Starbuck'sissa)


Tavaaminen on myös ollut yksi asia, mistä olemme repineet huumoria muiden vaihtareiden kanssa. Täällä porukka ei oikeasti osaa kirjoittaa asioita. Okei, myönnän, suomenkieliset sanat ovat helpompi kirjoittaa, koska ne lausutaan samalla tavalla, mutta hei, come on,tsemppaa vähän, jos olet opettaja! Paras oli ehkä tyttö, jonka nimi oli Barbie. Aluksikin, minä ainakin oletan, että jos tyypin nimi on Barbie, että sillä ei ole mitään elämää pääkopan sisällä. Meidän piti yhdellä tunnilla kirjoittaa nimemme paperilapuille, jotta opettaja voi kutsua meitä nimeltä. Barbie sitten otti oman aikansa nimilapun tekemisessä, ja kun hän nosti sen ylös, opettaja nätisti huomautti, että "is that the way you spell your last name?" No, eipä ollut, ja Barbie joutui katsomaan kurssilistasta miten hänen nimensä kirjoitetaan. Eipä tähän voi muuta sanoa, kuin niinpä.

Eipä tältä erää muuta sanottavaa. Minun laskutavallani enää kaksi kuukautta jäljellä ("rikkonaisia" kuukausia ei lasketa, joten jäljellä enää maaliskuu ja huhtikuu) siihen, että tulen takaisin. Kivaa talvea sinne, täälläkin satoi eilen lumi maahan (huomiseksi on luvattu +16, joten eipä tuo taida kauaa maassa viihtyä).